Demokraatti lehdessä oli 3.1.2014 tällainen haastattelu ”yksin jäänyt vanhus on turvaton”.

jarppi2

Onko naapureiden vai yhteiskunnan tehtävä hoitaa ja valvoa sairasta ja yksinäistä vanhusta, kysyy muistiongelmista kärsivää naapuriaan auttava Jarno Eskelinen.
– Entä jos vanhukset ovat kokonaan yksin? Naapurin rouvalla on käynyt tsägä, Eskelinen sanoo.
– Jos autan taloyhtiössä kolmesta viiteen vanhusta, mikä on tarve koko Vantaalla? Tai koko Suomessa? Olen vedonnut siihen, että ei voi mennä näin, että naapurit hoitavat. Eskelisen naapurin ainoa lähiomainen, sisko, asuu Kanadassa. Siskokset ovat päivittäin puhelinyhteydessä. Naapurinsa tilanteesta Eskelinen kertoo siskon suostumuksella.

Naapurin rouva on tuttu seitsemän vuoden ajalta. Hänen kuntonsa on heikentynyt kahdessa vuodessa, ja Eskelinen on muun muassa hankkinut hänelle turvarannekkeen, auttanut laskujen maksamisessa ja hankkinut kissalle hoitopaikan. Eskelinen on ollut yhteydessä eri tahoihin tilanteen vuoksi: hän ollut yhteydessä lähihoitajiin, johtaviin vanhus- ja sosiaalityöntekijöihin, tehostettuun kotihoitoon ja akuuttiosastolle.

Miksi päästettiin kotiin?”
Nyt naapuri on ollut kuukauden hoidossa sairaalassa. Hänet ehdittiin pari viikkoa sitten kotiuttaa hetkeksi. Eskelisen arvion mukaan naapuri tarvitsee jatkuvaa valvontaa.
– En laskiksi häntä kotiin tuossa kunnossa. Jalat eivät kanna, hän kaatuilee, vaikka kuvittelee, että on teräsmummo. Sairaalaan naisen saivat suostuteltua huolestuneet naapurit. Kotona lääkkeiden käyttö oli unohtunut. Siellä selvisi, että tilanne on huono, sydämessä ja munuaisissa on vajaatoimintaa, ja hän oli sekava, Eskelinen kertoo.
Kotiutettaessa naapuri oli kompuroinut jo ennen taksiin menoa. Toinen naapuruston asukas oli käynyt katsomassa häntä ja todennut, ettei pidätyskyvytöntä ja huonosti liikkuvaa vanhusta voi jättää yksin.
Kodinhoidon työntekijä arvioi tilanteen ja päätti, ettei kotona oleminen onnistu. Seitsemän tuntia kotiuttamisen jälkeen naapuri oli jo matkalla takaisin sairaalaan.
Kysyin, miksi pääsettiin kotiin, Eskelinen kertoo. Vastaus oli, että hän oli kävellyt normaalisti edeltävänä päivänä.
– Mutta eivät ne tunne vanhusta, hän kaatuilee jatkuvasti. Sairaalassa vierustoveri kertoi, että naapuri oli ollut suutuksissa ja soittamassa poliisia, koska halusi jouluksi kotiin.

Rouva ei ole naapurustosta ainoa, jota Eskelinen on auttanut. Vähän aikaa sitten pihalta löytyi vajaakuntoinen vanhus harhailemasta,
– Hän väitti, että lukko on vaihdettu. Mentiin kokeilemaan ja avain toimi. Kysyin, onko kodinhoidonpalveluja, sanoi ettei tarvitse. Vaikka todellakin olisi tarvinnut.
Eskelinen sanoo saaneensa paljon positiivista palautetta sen jälkeen, kun on puhunut asiasta. Tilanne herättää myös ihmettelyä siitä, miten asiat voivat olla näin, vanhukset jätetään heitteille ja päästetään vajaakuntoisina kotiin.

Naapurin kanssa on keskusteltu hoitokodissa asumisesta, vaikka vielä keväällä hän vastusti ajatusta. Naapurin tilannetta kartoitetaan ja palveluntarvetta arvioidaan.
Vanhusten tilanne on Eskeliselle tuttu myös siksi, että hän toimii operatiivisena toiminnanjohtajana Vantaan asunnottomien ja vähäosaisten hyvinvointituki Vahti ry:ssä. Järjestö on muun muassa järjestänyt ruoka-apua alueen tarvitseville.

Eskelinen arvelee, että vanhustenhoitoa vaivaa resurssipula, jonka vuoksi vajaakuntoisia vanhuksia kotiutetaan. Hoitohenkilökunnan suhtautumista Eskelinen sanoo asialliseksi. Naapurustossa seurataan yksinäisten vanhusten tilannetta edelleen yhdessä, mutta huolena ovat muut samassa tilanteessa olevat.

(Demokraatti 3.1.2014)